SUOMUSSALMEN TAISTELUT 1939-40

YLIMÄÄRÄISET HARJOITUKSET –TALVISOTA

Mainilan laukausten (26.11.1939) jälkeen neuvostohallitus irtisanoi maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen katkaisten diplomaattisuhteet. Puna–armeija ylitti rajan 30.11. 1939.

Neuvostoliitto huolestui Saksan laajentumispolitiikasta 1930-luvun lopulla, vaatien alueita Baltialta ja Suomelta. Moskovan neuvotteluissa Suomi kieltäytyi kohtuuttomista aluevaatimuksista, jolloin Neuvostoliitto ratkaisi Leningradin turvallisuuskysymyksen sodalla.

YLIMÄÄRÄISET HARJOITUKSET

Neuvostoliitto kutsui Suomen 5.10.1939 neuvotteluun Moskovaan miehitettyään Baltian. Suomen puolustusvoimat kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin.

Karjalan Kannakselle ja Laatokan alueelle keskitetyt Suomen joukkojen päävoimat rakensivat puolustusasemiaan materiaalisesti puutteellisissa oloissa. Suomen armeijan 300 000 miestä ja naista vastassa oli n. puolen miljoonan sotilaan armeija tuhansien tykkien, hyökkäysvaunujen ja lentokoneiden ylivoimalla.

Taistelu ylivoimaista vihollista vastaan lujitti puolustustahtoa synnyttäen ns. Talvisodan hengen.

TORJUNTAVOITTO

Puna–armeijan hyökkäys torjuttiin Summa–Kollaa puolustuslinjalla. Suomussalmen taistelussa tuhottiin lähes kaksi neuvostodivisioonaa, myös muualla Pohjois-Suomessa vihollisen tunkeutuminen sisämaahan estettiin.

Suomalaisten neuvokkaan motitusstrategian avulla saatiin huomattava sotasaalis.

RATKAISUN HETKET

Ilmavoimien tukema suurhyökkäys helmikuun alussa miljoonan miehen voimin kohdistui suomalaisiin sotilas- ja siviilikohteisiin useille paikkakunnille.

Tykistökeskityksien saattamina suomalaiset vetäytyivät Viipurin eteläpuolelle. Taistelujen strateginen painopiste sijaitsi Kannaksen alueella.

VÄLIRAUHA 1940

Talvisota päättyi 13.3.1940 kello 11.00. Suomi luovutti Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan, osia Sallasta, Kuusamosta ja Petsamosta sekä vuokraamaan Hankoniemen. Alueilta evakuoitiin runsaat 400 000 henkilöä. Talvisodassa menehtyi noin 25 000 suomalaista ja haavoittui 43 500, lisäksi kotirintaman pommituksissa kuoli 1000 siviiliä.

SUOMUSSALMEN TAISTELUT 1939-40

Marraskuun lopussa 1939 neuvostoliittolainen 163. divisioona ylitti rajan Suomussalmella. Divisioonan tavoitteena oli kirkonkylä ympäristöineen. Vastassa oli vain pataljoona (Er.P 15) . Vähäisten suomalaisvoimien viivyttämänä 163. divisioonan etujoukot saapuivat Suomussalmen kirkonkylään.

Viivytystaisteluiden aikana siviiliväestöä siirrettiin rajaseudulta. Evakuointikäskyn myöhästymisen johdosta siviiliväestöä jäi vangiksi sekä asukkaiden omaisuus koteihin ja karja navetoihin. Perääntymistaisteluissa poltettiin kirkonkylä sekä taloja Raatteen ja Juntusrannan suunnilta yhteensä noin 270.

Suomussalmen puolustusta johti eversti Hjalmar Siilasvuo. Hän aloitti pikaiset vastatoimet menetetyn Suomussalmen kirkonkylän takaisinsaamiseksi.

Jouluaattona 1939 piiritetyt neuvostojoukot hyökkäsivät raivokkaasti murtaakseen saartorenkaan. Siilasvuon johtamat joukot kykenivät torjumaan hyökkäyksen apunaan kaksi rykmenttiä (JR 64 ja JR 65) kesken omien valmistelujen. Jälkimmäistä rykmenttiä johti evl Paavo Susitaival. Samaan aikaan ukrainalainen 44. divisioona lähestyi Suomussalmen keskustaa.

Suomalaisten hyökkäys johti 163. divisioonan paniikinomaiseen perääntymiseen Kiantajärveä pitkin Juntusrantaan. Jäljelle jääneet tukikohdat murtuivat seuraavana päivänä. Divisioona menetti tuhansia miehiä kaatuneina ja pääosa kalustosta jäi suomalaisten haltuun. Toimintakyvytön ja sekasortoinen 163. divisioona oli vailla huoltoa ja järjestystä. Ukrainalainen 44. divisioona odotti Raatteen tiellä linnoittautuneena.

Eversti Siilasvuon divisioonan neljä osastoa hyökkäsivät Raatteen tien eteläpuolelta Haukilaan, Tyynelään, Likoharjuun ja Raatteeseen.

Ratkaisevina päivinä (4.-7.1.1940) 44. divisioona hajotettiin ja tuhottiin Raatteen tielle. Vähäinen osa moottoroidusta jalkaväkidivisioonasta pakeni motista. Sotasaalis oli huomattavan suuri.

Materiaalisista puutteista huolimatta Suomussalmen torjuntavoitot olivat tulos olosuhteisiin sopeutuneen joukon taitavasta maaston käytöstä, taistelutahdosta sekä joukkojen tehokkaasta johtamisesta. Puna–armeija ei selviytynyt vahvuudeltaan ylivoimaisenakaan oudoissa olosuhteissa. Suomussalmen–Raatteen kaksoisoperaatio, kuten taisteluita sotahistoriassa joskus kutsutaan, on jäänyt lopputuloksensa vuoksi yhdeksi sotahistoriamme merkittävämmäksi taisteluksi. Sillä oli merkitystä kansan henkisen moraalin nostamisessa. Talvisodan taistelut jatkuivat Kuhmossa, Laatokan koillispuolella ja Kannaksella, jossa Neuvostoliiton tulevaa suurhyökkäystä valmisteltiin.